Marja-Liisa Somerojan matkakertomus veteraanien MM-kilpailuista
Veteraanien MM-kisat ovat aika valtavat kisat. Osallistujia on ollut viime aikoina vähän alle tuhat. Kaikki kolme aselajia, henkilökohtainen ja joukkuekilpailu, miehet ja naiset. Ikäluokat tällä hetkellä 50+, 60+ ja 70+. Kisat kestävät 6 tai 7 päivää. Tänä vuonna Zadarissa Kroatiassa oteltiin 7 päivää. Kisa-alueita oli vain 22 ja siksi kisat kestivät sen seitsemän päivää. Daytonassa vuonna 2023 tulee olemaan 6 päivää.
Aikataulu on tehty niin, että jokaisen on mahdollista halutessaan osallistua kaikilla kolmella aselajilla henkilökohtaiseen ja joukkuekilpailuun. Tällä kertaa kilpailuissa oli 14 henkilöä, jotka ottelivat kaikki kolme henkilökohtaista kisaa. Suomesta sen tekivät Kemi/Tornion Varpu Wiens ja Porvoon Arto Keskiniva. Varpu otteli myös floretin joukkuekisan. Yhteensä 84 osallistui kahteen aselajiin. Olin heistä yksi, eli floretti ja kalpa.
Jos osallistuu lajin henkilökohtaiseen ja joukkuekisaan, niin tulee kaksi peräkkäistä kisapäivää. Tällä kertaa oli itselläni ensin floretin henkilökohtainen kisa ja seuraavana päivänä joukkuekisa. Naisten 70+ kalpa osui niin, että tulikin yksi välipäivä ja sen jälkeen vasta henkilökohtainen kisa ja sitä seuraavana päivänä joukkuekilpailu. Joukkuekilpailussa otellaan kaksi kertaa oman ikäluokan miekkailijaa vastaan ja yhteensä tulee siis max. 30 pistettä.
HFM:stä mukana oli myös Johanna Nylund. Hän osallistui kalvan henkilökohtaiseen kisaan ja sen perusteella pystyi sääntöjen mukaan osallistumaan myös florettijoukkueeseen ja saimme Suomelle joukkueen. Meitä oli joukkueessa minimit kolme miekkailijaa, jokaisesta ikäluokasta yksi. Varpu Wiens oli meidän lisäksemme joukkueessa. Johanna oli rohkea ja osallistui ensimmäisen kerran elämässään floretti kisaan (taistelikin tosi hyvin). Taisteltiin, mutta ei selvitty neljän parhaan joukkoon, joten ei tullut niin kovin pitkä päivä. Ehti jo iltapäivän lopuksi syömään pastaa!
Kisapäivät voivat olla pitkiä ja välillä tulee kisapäivän aikana pitkiä taukoja. Vireystilaa joutuu ylläpitämään niin, että vielä finaalissa jaksaa antaa parastaan. Yleensä kisa alkaa aamusta klo 9 aikaan. Sitä ennen ajoissa aamiaisella klo 6.30 ja kuljetus kisapaikalle klo 7.10. Finaalit alkavat klo 17. Niitä tulee useampi peräkkäin, kun on miehet ja naiset ja kaikki ikäluokat, joten palkintojen jako voi olla klo 19 jälkeen. Sitten vielä äkkiä suihkuun ja syömään ja sama uudelleen taas aamulla. Kisan aikana tarvitsee välillä jotain pientä naposteltavaa, joka itselle tuntuu sopivalta, ja ottaa pieni kulaus kahvia välillä. On hyvä olla myös urheilujuomaa ja mineraalivettä.
Kannattaa siis etukäteen olla varautunut siihen, että tulee ”työviikko”, syödä ja juoda tarpeeksi, tankata muutama päivä etukäteen ja kisojen aikana pastaruokaa kannattaa aina kisapäivän jälkeen tilata ravintolassa. Pulahtaminen viileään meriveteen oli myös mainio palauttava toimi.
Lasse oli taas mukana kisamatkalla. Se on tärkeää ja helpottaa monella tapaa. Meidän matkaviikkomme sisälsi kaksi pitkää matkapäivää, yksi päivä kului akreditointiin ja varustetarkastukseen ja neljä kisapäivää. Muutaman tunnin ehdin toimia turistina ihanassa Zadarissa. Meillä oli onnea sään suhteen. Oli Suomen kesäsää, noin 22-25 astetta päivällä. Edellinen viikko oli jo ollut sateinen. Todella vanhaa historiaa löytyy valtavasti ja kauniita maisemia ja luontokohteita. Viihtyisi siellä siis turistinakin. Lasse viihtyi liikaa kisapaikalla. Hän on oppinut tuntemaan paljon kansainvälisiä miekkailijoita. Ehti hän kuitenkin pari päivää kiertää turistina. Hän suositteli Plitvicen järvialueen kansallispuistoa. Siihen tutustumiseen meni häneltä yksi kokonainen päivä.
Välipäivän iltana olin FIE:n veteraani councilin jäsenenä myös jakamassa kisan palkintoja. Tuona päivänä Suomen Anna Heinämaa voitti hienosti hopeaa kalvan 60+ sarjassa. En päässyt sitä palkintoa jakamaan, vaan annoin palkinnon 50+ sarjan mitalisteille, voittajana oli Ruotsin Pia Albertson.
Oman värinsä antaa aina myös varustetarkastus. Tälläkin kertaa oli useilla osallitujilla liian pitkiä kalvan teriä, ei ehkä meillä. Lisäksi joiltain puuttui se toinen reikä kalvan pistokkeesta (PBT:n kaverien avulla porasivat toisen reiän pistokkeeseen) ja toinen Suomen lippu. Lisäksi maskin liimauksissa oli ongelmia, maskin Suomen lipun liimaus ei pitänyt, hanskan kiinnitys, kiinnitystarran pitää olla käden alta ylöspäin. Tarvittiin neulaa ja lankaa! Onneksi löytyi.
Ja vielä että yksi varustelaukku ei saapunutkaan lennolla ja aamulla piti kisata. Saatiin kuitenkin kontaktien avulla järjestettyä viime hetkellä varavarusteita, jotta pääsi mukaan kisoihin. Langat olivat kuumina. Ohje, että pakkaa omia miekkailuvarusteita käsimatkatavaroihin, on todella kullanarvoinen ja sekä se, että on kontakteja.
Mukavia muistoja jäi paljon näistäkin kisoista, tuli kivoja tapaamisia vuosien varrelta ja aina jotain uusiakin. Tapahtuman aikana hymyilyttää aina paljon. Gala dinner oli lauantaina ja sain 20. osallistumisestani kunniakirjan. Ensimmäiset MM-kisat järjestettiin Etelä-Afrikassa vuonna 1997 eli nyt oli 25. vuosi. Itselläni ensimmäiset kisat olivat vuonna 2000 Unkarin Gödöllössä ja ensimmäisen Maailman mestaruuden voitin vuonna 2001 Ranskan Martinique-saarella Karibialla 50+ ikäluokassa.
Suomesta oli mukavasti miekkailijoita taas mukana ja mukava henki. Ihanaa kannustusta tuli päivien aikana. Kiitos siitä tosi paljon!
Kisaterveisin,
Marja-Liisa