Uusi valmentaja Kuuban maajoukkueesta Helsingin Miekkailijoihin
Reynier ”Reino” Ortiz
25/08/2023
”Finland is like heaven..In Cuba you grow up in so bad system where this is no, that is no…” / Suomi on kuin taivas, sillä Kuubassa kasvetaan huonossa järjestelmässä, jossa kaikkeen sanotaan ei.”
English below
Reynier eli tutummin Reino on Helsingin Miekkailijoiden uusin valmentajavahvistus. Pitkän matkan takaa Kuubasta saapunut miekkailuvalmentaja on miekkaillut kahdenkymmenenkuuden vuoden ajan, Kuuban maajoukkueessa kahdeksantoista vuotta, sitä ennen urheiluopistossa seitsemän vuotta ja nyt valmentajana. HFM:llä Reino aloitti viime keväänä ja on nyt ehtinyt muutaman kuukauden ajan totutella elämään ja uraan Suomessa. Vaikka Reino on ollut seurassa vasta vähän aikaa, on hänen hyväntuulisuutensa ja motivoiva asenteensa huomattu salilla ja sen ulkopuolella. Kuubalainen kulttuuri on suomalaiseen kulttuurin verrattuna hyvin erilainen, mutta Reinon mukaan suomalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja aitoja kun heidät oppii tuntemaan. Suomalaisilla ei ole ”kaksia kasvoja”, eli toinen sosiaalista kulissia varten ja toinen lähipiiriä varten, ja tämä rehellisyys on Reinon mielestä mukavaa. Hän ymmärtää suomalaisten varautuneisuutta, mutta sanoo suomalaisten myös ymmärtävän häntä. Hänen mielestään on tärkeää yrittää elää maassa maan tavoilla.
Matka Suomeen ei ollut aivan yksinkertainen. Reitti kulki useamman byrokratiakoneiston ja lentokentän kautta, mutta vaiva on ollut sen arvoinen. Reino kertoo viihtyvänsä Suomessa hyvin ja hän on innoissaan Helsingin Miekkailijoiden ja suomalaisen yhteiskunnan tarjoamista tilaisuuksista. Reino harjoittelee tällä hetkellä englantia ja suomea, mutta tärkein yhteinen kieli valmennettaville ja valmentajalle on tietenkin miekkailu. Reino toteaa useaan otteeseen, että miekkailu on ennen kaikkea älykäs laji, ”intelligent sport”, kuten muutamat muutkin aikaisemmin haastateltavana olleet ovat todenneet.
Reino itse aloitti miekkailun yksitoistavuotiaana, kun äitinsä toiveesta hänelle tarjoutui mahdollisuus opetella naapurustossa asuvan miekkailuvalmentajan kanssa. Harjoittelu oli mielenkiintoista, mutta myös ankaraa. Harjoittelun Reino aloitti ilman asiaankuuluvia kenkiä joten jalkapohjat olivat koetuksella. Myöhemmin Reino jatkoi miekkailua päästessään urheilukouluun, jossa suurin osa ajasta treenattiin ja jäävä aika opiskeltiin tavallisia kouluaineita. Yksi parhaimmista muistoista miekkailun saralla on Reinolle ollut Kolumbian Grand Prix – kilpailu, jossa hän tuli yhdennekstioista. Sijoitusta tärkeämpää oli kuitenkin kokemus siitä, että oli samassa kilpailussa miekkailun tähtien kanssa, samalla viivalla heidän kanssaan.
”In Cuba, kids have nothing and they need to fight for something” /
Kuubassa lapsilla ei ole mitään ja heidän täytyy taistella saavuttaakseen jotakin.
Keskustellessamme miekkailukulttuurin eroista Suomessa ja Kuubassa, motivaatio nousee selvästi esille erottuvana tekijänä. Reino kertoo, että monille kuubalaisille lapsille ja nuorille urhelu on ainoa mahdollisuus parantaa elintasoaan, kun taas Suomessa lapset voivat vapaammin valita harrastuksia sen mukaan, mitä he haluavat tehdä. Reinon mielestä on hienoa, että Suomessa monilla on mahdollisuus valita ja miekkailua voi harrastaa ilman paineita menestyksestä. Kuubassa asia on suurimmalle osalle toisin. On pysyttävä jatkuvasti ryhmien kärjessä ja kehityttävä vahvasti kaikilla osa-alueilla, jotta miekkailua on mahdollista jatkaa. Monelle urheilu ei ole myöskään valinta- tai haluamiskysymys, vaan ennemminkin tarjoutunut mahdollisuus, joka on otettava vastaan, jos haluaa päästä eteenpäin elämässään. Suomessa miekkailu kulkee yleensä opiskelun ja muun uran rinnalla.
Tietynlaisella valinnanvapaudella on myös kääntöpuolensa: Kehittyminen ja hyvien tulosten saaminen on Reinon mukaan Suomessa hitaampaa ilman elintason parantamiseen liittyvää painetta. Vaikka monella miekkailijalla on potentiaalia ja vahva mentaliteetti menestyä, silti suomalaisilla on takanaan turvaverkko: Kaikkea ei laiteta pelkästään miekkailussa menestymisen varaan ja suomalainen yhteiskunta joka tapauksessa mahdollistaa jonkinlaisen peruselintason kansalaisilleen. Reinosta Suomessa kenellä tahansa on tarpeeksi yrittäessään periaatteessa mahdollisuus tehdä mitä vain ja juuri se on hänestä erittäin upeaa, vaikka harjoittelumotivaatio olisikin miekkailijoilla erilainen. Lajista voi siis nauttia, eikä tarvitse aina suorittaa. Jokainen voi paremmin keskittyä rauhassa hiomaan eri osa-alueita ilman vaatimusta pitää yllä tiettyä tasoa sen pelossa, että joku muu vie harjoittelupaikan kokonaan.
”Intelligence, strenght, courage, speed…Everything in one piece”/
Ajatus, voima, rohkeus ja nopeus…kaikki samassa paketissa.
Suomalaisille miekkailijoille Reino haluaa välittää kuubalaista miekkailutyyliä, jossa kaikkien miekkalun osa-alueiden tulisi olla harjoittelussa yhtä vahvoilla. Mielen ja kehon yhteys, ajatus, voima, rohkeus ja nopeus kaikki yhdessä ovat tarpeellisia miekkailussa. Tästä syystä Reino myös pitää miekkailusta, tasapainon löytämisestä ja eri osa-alueiden sovittelemisesta yhteen. Haastavinta miekkailussa taas on nimenomaan tämä kyky saada kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen: Vaikka valmistautuisi fyysisesti kuinka paljon etukäteen, voi silti olla huono miekkailupäivä kisatilanteessa. Joskus taas fyysinen valmistautuminen on jäänyt vähemmälle, mutta mielen ollessa kirkas, hyvät tulokset ovat silti mahdollisia. Tuloksia on siis vaikea ennustaa, mikä tarjoaa omanlaistaan jännitystä.
Reino haluaa kiittää miekkailuseuraamme, sekä jumalaa saamastaan mahdollisuudesta Helsingin Miekkailijoissa ja Suomessa.
Kiitos Reino, että olet tullut Suomeen ja autat miekkailijoitamme kehittymään!
Thank you Reino for coming to Finland and helping our fencers to improve!
EN:
Reynier ”Reino” Ortiz
25/08/2023
”Finland is like heaven..In Cuba you grow up in so bad system where this is no, that is no…”
Reynier, who in Finland goes with the name ”Reino” , is the most recent reinforcement as a coach for Helsingin Miekkailijat. He has come a long journey all the way from Cuba to Finland to teach fencing for Finnish people. In Cuba he has been fencing about 26 years of which eighteen years in the national team (then seven at sports school and now as a fencing coach). In HFM Reino started in last Spring and is now slowly adapting to the life and career in Finland. Reino has been in the club only a short time but is already a liked member and his cheerful, motivating spirit has been noticed by the fencers and other staff. The Cuban culture is very different from the Finnish one but Reino sees that Finnish people are very kind and honest when one gets to know them better. According to him, Finnish people don’t have ”two faces”, one for the social and one for the close circle of family only. He is understanding towards the Finnish people and their ways, but also sees that Finnish people are also understanding towards him. He says it is important to get to know the country’s own culture.
The journey to Finland was not so simple and without some troubles. The path went through a several bureucratich institutions and multiple airports. However, the trouble has been worth it and Reino tells he is excited about the opportunity to live and work in Finland, and the opportunities that the Finnish society has to offer. Reino is now practicing English and Finnish but the most important language for the new couch and his students is of course fencing. Reino mentioins few times that he sees fencing as ”an intelligent sport”, as some of the others have stated in previous interviews as well.
Reino started fencing when he was eleven years old because his mother wished him to strenghten his body. A fencing coach from neighborhood agreed to teach Reino and later he went to study at sports academy, where the students practiced sports and the remaining time studied normal school subjects. Practicing was interesting but demanding, and at first Reino had to fence without shoes, which was harsh to the feet. Later on, the best memory of his fencing career has been the Grand Prix in Columbia, where he got 11th place. Reino was more excited about the fact that there were all the fencing starts aroung him on the same competition, same level, than his placement in the competition. It was an important experience to see that he too can be fence among the best.
”In Cuba, kids have nothing and they need to fight for something”
When asked about the differences in Cuban and Finnish fencing, Reino states that one big difference is the motivation. In Cuba kids and young people practice sports in order to imrpove the lives of theirs and their family, not whether they like it or not. In Finland most kids can decide more freely what do they want to do as a hobby. Reino thinks it is great that people in Finland have more freedom to do things that they like without the pressure that one needs to be the best at it. In Cuba, it is different: One needs to improve fast to keep up with the rest of the kids and be able to continue the sport so one does not loose their spot at the team. For many, doing sports is not the question of will or want, but an offered opportunity to work hard to make their lives better.
Of course there are two sides of the same coin of the freedom of choosing: With freedom to choose and practice without pressure, the motivation and reasons to keep fencing are different. Reino says that even if many have the will to succeed and develop, there is not the same pressure of survival in Finland because of the safety net of the Finnish society. However, Reino sees that in Finland most of the people have better opportunities to do the things they like and that is a great priviledge. It gives to the fencers the chance to better concenrate on one thing at the time and enjoy fencing without the need to succeed in it.
”Intelligence, strenght, courage, speed…Everything at one piece”
For Finnish fencers Reino wants to show Cuban style fencing where all the different sections of fencing should be equally strengthened during the practice. The connection between the body and mind, thinking, strength, courage and speed all at once are important while fencing. This is the reason why Reino himself like the sport: Finding the balance between and fitting the different sections of fencing together. The challenge in fencing for Reino comes precisely from this need to put all of the pieces together: Even if one would prepare physically as well as one could, one can still have a bad fencing day at the competition. Sometimes the physical efforts have been less but when the mind is clear there are still good chances for good results. The unpredictability of the results is offering its’ own kind of excitement.
Reino wishes to thank the fencing club and God for this opportunity to coach at HFM and live in Finland.
Thank you Reino for coming to Finland and helping our fencers to improve!
©vailasphoto
©vailasphoto
©vailasphoto