Sami (15v), 20.09.2021

Moi. Olen Sami, olen 15 vuotta, tykkään melkein kaikenlaisesta urheilusta, opettelen soittamaan kitaraa ja tykkään olla kavereiden kanssa. “

Lajin pariin Sami päätyi äidin ehdotuksesta neljä vuotta sitten, sillä siihen aikaan hänellä ei ollut muita harrastuksia.

“HFM tuli jokseenkin itsestäänselvyytenä, koska se oli lähin ja parhaiten saavutettavissa. Helsingin miekkailijoissa tykkään eniten seuran yhteishengestä ja kannustavasta asenteesta uusia miekkailijoita kohtaan.”

Mieleen jäänyt muisto Samilla on treeneistä ensimmäinen viikkokisavoitto, sekä Asinsaaren miekkailuleiri.

“Miekkailussa haluaisin alkaa käymään kisoissa ja jossain vaiheessa voittaakin sellaisen.”

Terveisiksi uusille ja aloitteleville jäsenille Sami kertoo, että miekkailua kannattaa kokeilla jonkin aikaa ennen kuin päättää jatkaako vai ei!

Kuvat ja teksti Venla Ailasmäki

Tapio (75) 

Tapio Aho, 75, aloitti miekkailun omasta mielestään todella myöhään, noin 64-vuotiaana. Nyt miekkailua on kuitenkin takana jo yksitoista vuotta, eikä into lajiin ole vuosien varrella hiipunut, päinvastoin. Hän ei ole varma, mistä ajatus ryhtyä miekkailemaan alunperin tuli, mutta eläkkeelle jäädessä aloitettu kuntosaliharrastus ei tuntunut enää mielekkäältä. Tapio muisteli kuulleensa Helsingin Miekkailijoista ja kävi tutustumassa salilla ottaen alkuun pari yksityistä kokeilutuntia päästäkseen jyvälle lajista, joka vei sitten mennessään.

Vaikeinta uuden harrastuksen aloittamisessa oli se, että Tapio oli vanhempi kuin useammat muut salilla. Suurin osa siihen aikaa oli alle neljäkymmentävuotiaita, joten ikäeroa muiden alkeiskurssilaisten kanssa oli jonkin verran. Heti aluksi täytyi sopeutua siihen, että jotkut liikkeet tai tekniikat vaativat Tapiolta enemmän kuin muilta, mutta treeneissä saattoi keskittyä etenemään omaan tahtiin ja löytämään omia vahvuuksia. Ikäeroista huolimatta Tapio näkee myös, että salikaverit ovat tärkeä osa harrastusmotivaation ylläpitämisessä ja Helsingin Miekkailijoissa hän on tuntenut sulautuvansa joukkoon. Hänen mielestään on myös arvokasta, että seurassa on monia eri ikäluokkia nuorista aina yhdeksänkymmentävuotiasiin asti, ja, että miehet ja naiset treenaavat yhdessä.

Vaikka kisaaminen ei ole Tapiolle lajin harrastamisessa prioriteettina, on hän silti ollut mukana muutamissa kisoissa. Yhtenä muistona hän mainitsee seniorisarjan kisat Kuopiossa, jossa oma joukkue voitti pronssia ja Tapio itse kaksi ottelua kolmesta. Tätä hän pitää hyvänä suorituksena. Päätavoitteena miekkailussa on Tapiolle kuitenkin ollut kunnon ylläpitäminen ja mielen pitäminen virkeänä monipuolisin keinoin. Tavoitteena on käydä treeneissä kaksi kertaa viikossa.

Hyviä muistoja on yhteentoista vuoteen mahtunut paljon, mutta viimeisimpänä hauskana kokemuksena Tapio nostaa esiin vuosi sitten Viron Haapsalussa järjestetyn leirin, jossa oli mukana virolaisia koululaisia. Nuoret ja vanhemmat miekkailijat treenasivat kaikki yhdessä ja kilpailivat toisiaan vastaan.

Vinkkinä miekkailusta kiinnostuneille ja erityisesti nuoremmalle polvelle Tapio mainitsee, että kannattaisi katsoa elokuva Miekkailija (The Fencer, 2015), joka esittelee paitsi miekkailua lajina, myös historiaa ja tärkeän miekkailumaan, Viron vaiheita Neuvostoliiton miehityksen aikana. Tapion mielestä miekkailu avaa ovia myös historiaan, sillä laji on verrattain vanha, perinteinen ja siihen liittyy mielenkiintoisia tarinoita.

Kiitos Tapio!

Kuva ja teksti : Venla Ailasmäki, @vailasphoto

Marja-Liisa, 75v (02.10.2021)

Marja-Liisa (tunnetaan myös Tuulikkina), joka on yksi HFM:n pitkäaikaisimmista jäsenistä, siirtyi pesäpallosta miekkailun pariin seitsemäntoistavuotiaana Hämeenlinnassa vuonna 1964, eli kokemusta on ehtinyt kertyä lajin parista erilaisissa tehtävissä jo noin kuuden vuosikymmenen ajan. Hän aloitti miekkailu-uransa floretilla, mutta kalpa tuli rinnalle myöhemmin. HFM:n jäsenenä Marja-Liisa on ollut jo 60-luvun loppupuolelta lähtien, joten hän on saanut nähdä seuran, sekä sen jäsenten kehittyvän vuosikymmenten varrella. Monien treenien, kisamatkojen ja leirien lisäksi hänellä on takanaan ammattivalmentajan tutkinto, 30-vuotta HFM:n hallituksessa, sekä kaudet Suomen miekkailuliitossa (SML), Euroopan miekkailuliitossa ja Maailman miekkailuliitossa (FIE).

Marja-Liisa on siis tuttu kasvo monelle niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän on kokenut ja menestynyt kansainvälisen miekkailun saralla, sillä Marja-Liisa on yhdeksänkertainen veteraanien maailmanmestari kalvalla, nelinkertainen floretilla. Muun väristen kisamitalien lisäksi hänellä on hallussaan kaksikymmentäkolme Suomen mestaruutta. (Lähde: SML 2019)

Helsingin Miekkailijoiden vahvuutena Marja-Liisa pitää omaa salia, joka mahdollistaa joustavammat treeniajat, sekä treenien ulkopuolisia aktiviteetteja ja lisää seuran omaa päätösvaltaa monissa asioissa. Hän on aktiivisesti mukana katsomassa, että salilla kaikki toimii ja harrastajat pysyvät tyytyväisinä. HFM:llä hän onkin melkein kaikille tuttu hahmo ja tärkeä seuran yhteishenkeä ylläpitävä henkilö, jolta voi tulla kysymään neuvoa mieltä askarruttavissa asioissa. Marja-Liisa itsekin toteaa, että hänestä on mukavaa kun seuratoiminnassa saadaan asioita aikaiseksi ja hän toimii aktiivisesti itse niiden toteuttamiseksi.

Muistoja matkan varrella on monia, mutta yhtenä kohokohtana Marja-Liisa mainitsee 2000-luvun alussa Levillä järjestetyt kilpailut, joissa mukana oli brittiläisiä miekkailijoilta. Heillä oli hyvä huumorintaju ja ote treenaamiseen. Miekkailun kautta Marja-Liisa on päässyt myös kaukomatkoille esimerkiksi Australiaan, sekä moneen paikkaan Euroopassa, joissa ei muuten ehkä olisi tullut koskaan käytyä. Kisareissuja ulkomaille Marja-Liisa muistelee lämmöllä, sillä maisemanvaihdos on tehnyt kisakokemuksistakin ikimuistoisia.

Marja-Liisa viihtyy edelleen sekä floretin, että kalvan parissa, eikä aikomusta ole lopettaa harrastusta ennen kuin on välttämätön pakko. Silloinkin, hän toteaa leikkimielisesti, aikovansa tulla mukaan salille vaikka vain istuskelemaan ja tervehtimään tulijoita, tai muiden hyväntahtoiseksi kiusaksi tarkkailemaan, että salilla kaikki sujuu kuten pitääkin. Tämän hetken tavoitteina on kunnon ylläpitäminen sekä vielä yhden miekkailun ala-lajin, säilän, kokeileminen. Marja-Liisasta säilälläkin olisi vielä kiva kokeilla kilpailemista.

Seuran jäsenille ja uusille treenaajille Marja-Liisa antaa neuvoksi säännöllisen harjoittelun. Alkeiskurssillakaan ei kannattaisi jättää kertoja väliin, jotta asiat pysyvät aktiivisesti muistissa ja harjoitteluun syntyy rutiinia.

Kiitos, että olet mukana Marja-Liisa!

PS. Marja-Liisan urasta kannattaa lukea myös Suomen miekkailu & viisiotteluliiton tekemä kooste muutaman vuoden takaa, mitä on hyödynnetty myös tämän haastattelun yhteydessä: SML, 22.10.2019 : https://www.fencing-pentathlon.fi/miekkailu/uutiset/marja-liisa-somerojan-upea-miekkailu-ura-huipentui-vuoden-2019-yhteensa-neljaan-em-ja-mm-kultamitaliin-miekkailutulosten/?fbclid=IwAR0k1n_ib7k4VGA1wJHBLpSSetSU9Ax1DXyVTivD0ommai_u96m0-qVrmbY

Kuvat ja teksti: Venla Ailasmäki, @vailasphoto

Ilona, 18

on nyt harrastanut miekkailua 3,5 -vuotta ja opiskelee kolmatta vuotta Mäkelänrinteen lukiossa, Märskyssä.

Miekkailun pariin Ilona päätyi koulun liikuntaviikon kautta, sillä yhtenä kokeiltavista lajista sattui olemaan miekkailu! HFM oli Ilonalle lähin seura ja muut harrastusmahdollisuudetkin olivat hyviä.

Yhtenä parhaista muistoista Ilona mainitsee ensimmäiset joukkuekilpailut, jossa voitettiin kultaa.

Seuraavaksi Ilona haluaisi kehittyä miekkailutekniikassa.

Ihanaa Ilona, että olet mukana!

Teksti ja kuvat: Venla Ailasmäki

Sten Priinits (33v), valmentaja

Haastattelu käännetty englannista suomeksi.

HFM:n nykyisen valmentajan, virolaisen Sten Priinitsin (33-vuotta) viralliset miekkailuharjoitukset alkoivat seitsemänvuotiaana, mutta elämään miekkailu on suvun ansiosta kuulunut aivan lapsesta saakka. Vuonna 2015 ilmestynyt elokuva ”Miekkailija” käsittelee Stenin sukulaisten, Nelisin suvun tarinaa ja Viron historiaa. Stenin äiti, Helen Nelis-Naukas, sekä setä Peeter Nelis ovat molemmat arvostettuja miekkailuvalmentajia. Peeter Nelis toimi HFM:n valmentajana monta vuotta ja nyt Sten seuraa hänen jalanjäljissään.

Tavoitteellisen ammattimiekkailun Sten aloitti ollessaan seitsemäntoista. Silloin hän voitti suureksi yllätyksekseen ja riemukseen Young Lions Wolrd Cup (2005) – kilpailuissa kultaa. Motivaationa miekkailu-uran aloittamiselle toimi jo vuotta aikaisempi voitto Viron kansallisissa kilpailuissa, sekä sitä seuranneet lukuisat hyvät tulokset. Kisatulosten myötä Sten alkoi uskoa uskoa siihen, että hän voisi pärjätä miekkailumaailman huipulla.

Valmentamisen Sten aloitti vuonna 2016, ensin Turussa, sitten Virossa ja nyt myös Helsingissä Helsingin Miekkailijoissa. Tämän hetken tavoitteena on kausi pelkästään valmentamista varten, mutta sen jälkeen unelmana ovat edelleen Olympialaiset. Parhaimmiksi miekkailumuistoikseen Sten nimeää ensimmäisen kärkituloksensa kahdeksan parhaan joukkoon Maailmancupissa vuonna 2014, sekä Viron joukkueen hopeamitalin EM-kisoissa. EM hopea oli koko Virolle juhlan paikka ja siitä puhuttiin maanlaajuisesti, mikä on jäänyt Stenille lähtemättömästi mieleen. Sellaisen hetken hän haluaisi kokea vielä uudestaan.

Stenistä parasta miekkailussa on adrenaliini, jota saa parhaiten kisaamalla. Kisat ja itsensä haastaminen ovat Stenille tärkeitä. Miekkailu on yksilölaji, joten Stenin mukaan oma henkininen kestävyys on jatkuvalla koetuksella ja itseä täytyy puskea eteenpäin.

Helsingin Miekkailijoissa Sten arvostaa pitkiä perinteitä, traditiota. HFM on vanha seura, johon kuuluu paljon miekkailijoita eri taustoilla ja etnisyyksillä. Stenin mielestä kansainvälisyys on vahvuus, sillä erilaiset kulttuuritaustat ja persoonat tuovat mukanaan uudenlaisia asioita treenaamiseen. Stenin omana tavoitteena on vahvistaa HFM:ää entisestään tavoitteellisen ja ammattimaisen miekkailun saralla. Hän tahtoo saada seuraan enemmän korkealla tasolla kilpailevia miekkailijoita ja kannustaakin aloittamaan kilpailemisen jo nuorena.

Seuran jäsenille, sekä potentiaalisille uusille HFM:n miekkailijoille Sten haluaa sanoa, ettei omista tavoitteista unelmoimista pidä koskaan lopettaa: ”Don’t ever stop dreaming about your goals”.

Kiitos Sten, että olet mukana kehittämässä Helsingin Miekkailijoita! Thank you Sten for helping our club and fencers to develop!

Kuvat ja teksti: Venla Ailasmäki

Hilla opiskelee toista vuotta Mäkelänrinteen urheilulukiossa. Miekkailua on takana viisi vuotta ja kipinä lajin aloittamiseen syntyi, Kun Hilla huomasi Helsingin Sanomissa Miekkailija-elokuvan mainoksen. Helsingin Miekkailijat oli kotia lähin seura.

Parhaimpina miekkailumuistoina Hilla muistelee SM-joukkuevoittoja ja kesäleirejä. Hän haluaisi kehittyä tarkkuudessa, sekä kokeilla vielä muita miekkailulajeja (florettia, säilää) kalvan lisäksi.

Teksti ja kuvat, Venla Ailasmäki

Kasper “Kassu” Roslander (29v), valmentaja

Helsingin Miekkailijoiden pitäkaikainen työntekijä ja valmentaja Kasper Roslander, joka myös Kassuna salilla tunnetaan, on harrastanut miekkailua miltei koko tähänastisen elämänsä. Miekkailuvuosia on takana kaksikymmentäkaksi ja niistä seitsemän vuotta Kassu on toiminut myös valmentajana. Lajin pariin Kassu päätyi seitsemänvuotiaana, kun jokin laji pitänyt keksiä ja ryhmäliikuntalajit eivät tulleet kysymykseen. Hän on siitä asti harrastanut miekkailua Hapda-seurassa.

Valmentamisessa Kasperia kiinnostaa lajikehitys, sekä oman tietämyksen eteenpäin vieminen. Miekkailussa taas kiehtoo lajin taktisuus ja ”pään sisälle pääseminen”, eli yksilölajissa oman mielen kestävyys, sekä vastustajan tunteminen. Kassun mukaan miekkailussa hienoa on se, että luovuus ratkaisee: Minkä ikäinen tai kokoinen tahansa pärjää oikealla taktiikalla.

Parhaimpina miekkailumuistoina Kassu pitää esimerkiksi Tanskan satelliittimaailmancupia, jossa päätyi kaverin kanssa vastakkain finaaliin ja voitti.

Tämän hetken tavoitteina on kehittyä valmentajana, sekä mahdollisesti päästä Unkariin valmentajakoulutukseen. Kasperille tärkeää on miekkailussa ennen kaikkea hauskanpito ja vaikka kisoihin hän osallistuu huvikseen, tulokset ovat silti olleet hyviä. Kasper on tällä hetkellä kalvan miesten hallitseva Suomen mestari vuodelta 2020 ja muutama viikko sitten järjestetyissä Ylioppilasmiekkailijoiden kisoissakin Kasper sijoittui toiseksi.

Pitkään HFM:llä töitä tehneenä Kasper kokee, että seurassa on monipuoliset edellytykset niin huippu-urheiluun kuin hupi-urheiluunkin. Hänen mielestään HFM:n vahvuus on se, että taustasta ja miekkailutavoitteista huolimatta jokainen jäsen kuuluu porukkaan ja niin kilpaurheilijat kuin harrastelijatkin treenaavat yhdessä.

Kasper haluaa kehottaa niin uusia kuin vanhojakin jäseniä tulemaan treeneihin!

Kiitos Kasper, että olet mukana!

Teksti ja kuvat: Venla Ailasmäki

Anna, 23

“Olen Anna, 23-vuotias psykologian opiskelija ja maajoukkuemiekkailija, joka näiden sivussa tekee vähän open sijaisuuksia ja valmennushommia.

Olen miekkaillut nyt 11 vuotta.

Aloitin miekkailun alunperin 8-vuotiaana, mutta lopetin heti alkeiskurssin jälkeen kun kurssilla ei ollut muita tyttöjä. Neljä vuotta myöhemmin aloitin uudestaan inspiroituneena veljeni EM-kisoista, joita olimme vanhempieni kanssa seuraamassa Leipzigissa.

HFM:ssa meillä on tosi kiva porukka, joka koostuu niin nuoremmista kuin jo kokeneemmistakin treenaajista. Itselläni on aina kotoisa olo, kun saavun salille, ja minulle on tärkeää, että muillakin on tervetullut fiilis.

Ihania miekkailumuistoja on hirveän paljon, mutta kirkkaimmin ovat jääneet mieleen Uzbekistanin nuorten MM-kisat ja Napolin Universiadit. Ensi kesän Kiinassa järjestettäviä Universiadeja odotellessa.

Nähdään salilla! (Ja kaikki rohkeasti kisoihin mukaan!)”