Miekkailuun kuuluu voiton tahto ja pyrkiminen parempaan. Siihen kuuluu myös ilo, pettymys ja toipuminen. Miekkailuseurakin on monelle paljon enemmän kuin vain harjoituksia ja kilpailuja.
Helsingin miekkailijat on avoin ja vireä monikielinen- ja kulttuurinen yhteisö. Kilpa-, kunto- ja juniorimiekkailu ovat meille saman kokonaisuuden toisiaan tukevia osia. Seuran toiminnan selkäranka on rehti henki, vapaaehtoinen panos ja yksilöiden arvostus. Menneiltä sukupolvilta olemme saaneet perinnön, jonka arvon uskomme ymmärtävämme. Kiitämme kaikkia niitä, jotka ovat antaneet ja antavat osansa miekkailun ja seuran kehittymiseen. Parhaiten perintöä vaalitaan panostamalla tulevaisuuteen.
Seuramme 100-vuotinen historia:
Mistä kaikki alkoi?
Helsingin miekkailijat ry / Helsingfors fäktare rf on perustettu vuonna 1923.
Lue juhlavuosiartikkeli täältä.
Marraskuun toisena päivänä vuonna 1923 Helsingin kauppatorin laidalle presidentin linnaan saapuivat eversti Schwindt, everstiluutnantti Almqvist, majuri Kemppainen, kapteeni Tiiri sekä herrat Mauritz Mexmontan ja Artur Eklund. Tilaisuuden oli kutsunut koolle presidentti Ståhlbergin adjutantti, everstiluutnantti Carl Aejmelaeus-Äimä.
Miehiä yhdisti palava innostus miekkailuun urheiluna. He olivat kokoontuneet miettimään mahdollisuuksia saattaa Suomen kilpamiekkailu organisoidulle pohjalle. Hankkeen sieluna oli Mexmontan, Aejmelaeus-Äimä sen toteuttajana. Kolmas henkinen isä oli Artur Eklund.
Helsingissä 1856 syntynyt Mauritz Bernhard Mexmontan oli tulisieluinen isänmaanystävä. Hän oli jo vuonna 1886 aloittanut miekkailun apulaisopettajana Helsingin Keisarillisessa Yliopistossa. Vuonna 1902 Mexmontanista tuli kuuluisuus, kun hän taitavana miekkailijana löi väkijoukkoon ratsastaneesta venäläisestä kasakkajoukosta miehen maahan pelkällä kävelykepillään ja seuranneessa mellakassa sai itse sapeliniskun päähänsä. Vuonna 1915 hänet tuomittiin ylioppilaspiireissä harjoittamastaan aktivistisesta kiihotuksesta ja jääkäriliikkeelle antamastaan tuesta kuolemaan. Rangaistus kuitenkin muutettiin kahdenkymmenen vuoden vankeudeksi, mistä Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen hänet sitten pelasti.
Carl Bror Emil Aejmelaus-Äimä Mexmontanin rinnalla vielä nuori mies, syntynyt Porvoossa 1882. Ylioppilaaksi tultuaan hän matkusti Pohjois-Amerikkaan, liittyi Yhdysvaltain armeijaan ja suoritti upseerin tutkinnon. Upseerin ja voimistelunopettajan ura jatkui Venäjällä. Ensimmäiseen maailmansotaan hän osallistui Venäjän ratsuväen upseerina. Vuonna 1918 Aejmelaeus-Äimä palasi sisällissodan repimään kotimaahan ja 1919 hänet nimitettiin tasavallan presidentin vanhemmaksi adjutantiksi. Myöhemmin hän toimi Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa, Lontoossa ja Haagissa.
Artur Eklund oli monilahjakkuus – monipuolinen urheilija, terävä journalisti, filosofi-kirjailija, eturivin Pohjoismainen miekkailija, urheilujohtaja ja miekkailuvalmentaja. Eklund syntyi Pietarsaaressa 1880 ja tuli yleisesti tunnetuksi aikanaan ainutlaatuisesta, neljäsataasivuisesta teoksestaan ”Idrottens filosofi” – urheilun filosofia. Seuran toiminnan alkutaipaleella Eklundin panos oli korvaamaton ja hänen poismenonsa 1927 oli raskas isku paitsi seuralle, koko maan urheilulle.
Tapaaminen Presidentinlinnassa kantoi hedelmää. Kolmen viikon kuluttua, 29. päivänä maraskuuta 1923, pidettiin Aejmelaeus-Äimän kotona kokous, jossa allekirjoitettiin Helsingin Miekkailijat ry Helsingfors Fäktare rf:n perustamisasiakirja. Suomi oli saanut ensimmäisen miekkailuseuransa.
Tuosta ajasta on kulunut jo 100 vuotta. Värikkäitä persoonia ja dramatiikkaa ei varsinkaan alkuvuosikymmeniltä puuttunut. Ensimmäisen kansainvälisen tason miekkailuvalmentajamme Eduardo Alaimon kerrotaan 1928 saapuneen ystävänsä Mexmontanin luo Suomeen Alaimon jouduttua jättämään kotimaansa kaksintaistelussa tapahtuneen valitettavan onnettomuuden jälkeen. Seuran koti, Nils Sjöblomin perustama Helsingin Fredrikintorilla toiminut miekkailusali tuhoutui talvisodan ensimmäisiin pommeihin 1939. Menneiden vuosikymmenten vaikeuksiin verraten maa ja miekkailu ovat tänään vakaalla pohjalla.
